Ne sanoi mulle, etten taida olla kovin hyvä menemään nukkumaan kesken hauskan. Tai edes mahdollisen hauskan. Vaikka se tarkoittaisi alle kolmen tunnin yöunia ennen aikaisia herätyksiä, tai sitten mahdollisesti samoja silmiä seuraavaan  tai sitä seuraavaan yöhön.

Vitun ilonpilaajat. Mutta kun ovat vielä oikeassakin.

Ja tätä taustaa vaste ajateltuna on ehkä ihan loogista, että taustoistani löytyy syömishäiriö ja nykyisyyttäni varjostaan huomionkipeys. Kun vähän ei ole tarpeeksi, kohtuus ei ole vaihtoehto ja liikaa on edelleen aavistuksen liian vähän.